ossikurkisuonio Politiikan penkkiurheilija

Tällä paperillako Suomi ajettiin lakkoihin?

  • Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto irtisanomislaista.
    Lainsäädännön arviointineuvoston lausunto irtisanomislaista.

Hieman sen jälkeen, kun palkansaajakeskusjärjestöt olivat antaneet “ehdollisen hyväksyntänsä” Juha Sipilän hallituksen kompromissiehdotukselle, toimitusten sähköposteihin kilahti uusi viesti. Hallituksen perustama lainsäädännön arviointineuvosto oli antanut lausuntonsa kaavaillusta irtisanomislaista, eli laista irtisanomisen helpottamisesta pienissä yrityksissä.

 

Vaikka Sipilä, kokoomuksen Petteri Orpo ja sinisten Jari Lindström olivat esitelleet juuri edellisiltana uuden kompromissin, jolle siis perjantaina näytettiin vihreää valoa, arviointineuvoston lausunto kertoi karua kieltä siitä, millaisin eväin hallitus lähti haastamaan ay-liikettä, mikä johti useisiin poliittisia lakkoihin ja työtaisteluihin.

 

Ja jos arviointineuvoston kritiikin tiivistäisi yhteen sanaan, se olisi puutteellinen.

 

Arviointineuvoston suurin huomio kohdistuu koko lakiehdotuksen perusolettamukseen; miksi irtisanomisen helpottaminen helpottaisi palkkaamista? Tätä pitäisi arviontineuvoston mukaan perustella paremmin. Samalla lakiehdotuksessa ei ole riittävästi käsitelty, olisiko jollakin muulla toimella voitu helpottaa työllistämistä etenkin kun “tavoiteltujen nettotyöllisyysvaikutusten arvioidaan jäävän pieniksi”. Lisäksi olisi ollut pitkään epäselvää, miten oikeus uutta lakia tulkitsee, mitä sitäkään ei oltu otettu huomioon riittävästi vaikutuksia arvioitaessa. Kiitosta hallitus saa arviointineuvostolta siitä, että sen “esitys on kirjoitettu hyvällä yleiskielellä”.

 

Kääntäen lainsäädännön arviointineuvoston lausunto tarkoittaa sitä, että hallitus lähti haastamaan ay-liikettä märkää ruutia mukanaan. Lokakuun alusta on käyty työtaistelutoimia tätä paperia vastaan ja maksajaksi ovat jääneet pääasiassa suuremmat yritykset ja viime kädessä Suomen talous.

 

“Hallituksen esitys on kirjoitettu hyvällä yleiskielellä.” Anna mun kaikki kestää.

 

Tuskin oli täysin sattumaa, että hallitus siis vajaa vuorokautta ennen arviointineuvoston lausunnon julkistamista esitti uuden pykälämuotoilun. Siitä puuttui aiemman esityksen henkilörajat ja sen on nähty lähinnä vahvistavan nykyisen oikeuskäytännön, joka katsoo, että pienissä yrityksissä työntekijälle on vaikeampaa löytää korvaavaa työtä kuin isossa. Linjoja, eli niitä lain perusteluja, joita oikeus tulkitsee, viilataan vielä hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken.

 

No maassa rauha ihmisten kesken sekä välirauha hallituksen ja ay-väen välillä. Mutta jos sattuisin edustamaan työnantajajärjestöä, niin saattaisi olla kiukussa pitelemistä. Monet niiden jäsenyrityksistä ovat jääneet koko näytelmän maksajiksi, kun työntekijät ovat taistelleet hallitusta vastaan. Ja nyt näyttää siltä, että lopputulos muistuttaa lähinnä nykykäytäntöjen kirjaamista. Välistä väläytettiin jotakin parempaa.

 

A-studiossa pääministeri Sipilä tarjosi kompromissiksi paikallisen sopimisen edistämistä. Sitä hallitus on luvannut edistää vuoden 2015 keväästä alkaen, jolloin Ratkaisujen Suomi -niminen Juha Sipilän hallituksen ohjelma julkistettiin. (Ja ei, irtisanomisen helpottamista siellä ei lue.)

 

Se ei tälläkään kertaa edistynyt siksi, että hallitus ei suostunut edistämään paikallista sopimista vain järjestäytyneiden yritysten ja palkansaajien kesken. Hallitus vaati, että järjestäytymättömätkin olisivat saaneet neuvotella ja niin, että yritykset olisivat voineet neuvotella ohi ammattiliittojen liittoon kuulumattomien luottamusvaltuutettujen kanssa. Orpo korosti, että tämä “on ehdotonta”. Samat säännöt kaikille on hyvä periaate, mutta voisi sanoa, että tässä tilanteessa turhankin ehdoton. Työelämän suomalaiset pelisäännöt kirjoitetaan nykyisin järjestäytyneiden liittojen tekemiin sopimuksiin ja ay-liikkeen valta perustuu sen joukkovoimaan. Hallituksen ehto on kuin vaatisi vallankumousta viidessä minuutissa.

 

Silti lievempi kirjaus – eli että järjestäytyneet työnantajat ja työntekijät olisivat voineet neuvotella – olisi tarkoittanut, että merkittävässä osassa työpaikoista olisi voitu neuvotella paikallisesti nykyistä laajemmin. EK:n alaiset liitot sekä Metsäteollisuus työllistävät kaikkiaan noin 64 prosenttia kaikista yksityisen sektorin työntekijöistä. Niille paikallisen sopimisen kirjaus olisi ollut merkittävämpi kuin nyt jo toisen kerran laimennettu irtisanomislaki.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jukkakleppalahti kuva
Jukka Leppälahti

Voisi todeta, että hallitusvaltaa käytetään nyt väärin. Lainsäädännön pitäisi olla työtä johon suhtaudutaan asiaan kuuluvalla vakavuudella.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Tuollaista se on koko ajan ollut. Tämä nyt on joku heimoveljien Sipilä / Pentikäinen fixaatio.
Tais jäädä märkä rätti käteen!

Käyttäjän paiviruippo kuva
Päivi Ruippo

Sipilä ja Orpo kumppaneineen ja tukijoineen ovat alhaisia paskiaisia, jota yrittävät hallita kansaa ja maata ristiriitojen luomisella ja vastakkainasettelulla.

He aiheuttavat paljon pahaa stressiä ja vihaa yhteiskuntaan sekä kansalaisille.

Heillä on tarkoituksena saada pienet yritykset (yksin- ja pakkoyrittäjät mukaan laskettuna) palkkaamaan tietämättömyyttään sekä kokemattomuuttaan tulevasta, henkilö tai pari lisää. Maamme yrityksistä 93 % (265 000) on alle 10 hengen yrityksiä.

Kokoomusta ja Keskustaa ei sureta se, että 50 % kaikista uusista yrittäjistä menee konkurssiin 5 vuoden sisällä, josta seuraa suurta kärsimystä.

Siitä Sipilä ja Orpo eivät puhu mitään, eivätkä kanna myöskään mitään huolta, koska se ei tule mitenkään koskettamaan heidän elämiään.

He ovat ainoastaan omalla asiallaan, keräämässä itselleen bojoja, pisteitä, jotka ovat oikeasti ala-arvoisia, ei arvostettavia lainkaan, jos asioiden todenperäisyyden tietää.

He eivät ole missään tapauksessa pienyrittäjien asialla, vaan kusettavat oikeasti heitä, kuten he kusettavat kaikkia muitakin kansalaisia, poissulkien tietysti vauraat ihmiset.

Käyttäjän PekkaSiikala11 kuva
Pekka Siikala

Lainsäädännön arviointineuvosto on todellakin kiinnittänyt huomionsa seikkaan, jonka jokainen täysijärkinen tunnistaa paradoksiksi: Miten irtisanomisen helpottaminen lisää työllisyyttä?

Oletettavasti ne, jotka koskaan eivät ole ketään palkanneet eivätkä irtisanoneet, ryntäävät innolla todistamaan, että kun ikävästä työntekijästä päästään eroon niin palkataan parempi. Ihanko totta? Ja siinä työllisyys kasvaa? Yksi korvataan toisella?

Entä jos se uusi työntekijä onkin tuplasti parempi kuin tuo irtisanottu? Silloin voidaan tietysti irtisanoa vielä yksi työntekijä, koska tuo yksi tekee kahden työt.

Pohjimmiltaan on tietenkin kyse suomalaisen yritystoiminnan murheellisesta historiasta, jossa apu haetaan aina hallitukselta ja työvoima koetaan rasitteeksi, koska se maksaa. Meillä ei vielä osata ajatella että työvoima on tuotantoväline, ja vieläpä paljon koneita joustavampi.

Ei siis älytä pohtia voisiko sitä työvoimaa hyödyntää paremmin luomalla sille uusia tehtäviä. Ei, meillä halutaan vain irtisanoa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset